”Kasvattajan avuksi” lähti koirankasvattajien näkökulmasta sopimuksiin, vakuutuksiin ja verotukseen. Koirankasvatuksessa on monta toimijaa kasvattajan lisäksi: On pennunostaja, Kennelliitto sääntöineen ja verottaja omine näkemyksineen. Vakuutuksilla kasvattaja voi turvata vähän selustaansa, mutta miten. Ja kuinka tehdä sellaisia sopimuksia, ettei kasvattaja joudu turhaan pulaan vaatimusten kanssa? Kun kaikki vaatimukset eivät ole kohtuullisia, eivät pennusostajien, eivätkä myöskään Kennelliiton.

”Kasvattajan avuksi” kertoo kasvattajien kokemuksista sopimuksissa. Mutta myös Kennelliitto ja verottaja saavat sanansa. Nekin toivottavasti auttavat kasvattajaa muutenkin vaativassa kasvatustyössä.

Kasvattaja – lemmikki ei ole täydellinen

Tämä tapahtui 90-luvulla. Myin pennun 3 000 silloisella markalla ja käytin Kennelliiton kauppasopimusta. Ostaja halusi ennen kaikkea kotikoiran, joten kauppaehtoihin kirjattiin sana ”lemmikiksi”. Pennussa ei toisaalta ollut alennukseen oikeuttavaa virhettä (mutkahäntä, kives- tai purentavika), joten kauppahinta oli normaali.

Kun koira oli vuoden, omistaja oli tavannut junamatkalla toisen kasvattajan. Hän tutki koiran hyvin tarkkaan ja huomasi, että koiralta puuttui välihampaita (P1 ja P2), jotka näyttelyssä olisivat rotumääritelmän mukaan hylkääviä virheitä. Koira tosin oli jo palkittu näyttelyssä laatuarvosanalla kaksi.

Kasvattaja kehotti omistajaa ottamaan minuun yhteyttä ja pyytämään hinnanalennusta. Näin hän teki, värikkäillä ilmaisuilla. Pyysin omistajaa ottamaan yhteyttä Kuluttajanvalituslautakuntaan., joka antoi suosituksen. Sen mukaan koira oli käyttötarkoitustaan vastaava eikä kauppahinnasta suositeltu palautettavaksi mitään. Huvittavaa on, ettei koira saanut tuota kakkostaan puuttuvista hampaista, vaan aivan muista syistä.

Kirjan saa tilaamalla osoitteesta pekkahannula@hotmail.com . Sen hinta on 14 e postikuluineen.