”Hasse – koiria ja elämää” tuli ajankohtaiseksi, kun sankari täytti vuosikymmeniä. Kirja on herättänyt tunteita. Osa on tavoittanut Hassen niukan julkisen sanonnan ja hiljaisen, loistavan huumorin. Osa on moittinut kirjaa muun muassa kielestä. Heidän kanssaan kyse ei ole vain näkemyserosta, vaan siitä, että he ovat väärässä. Kirja on kirjoitettu puhutuksi kieleksi ja tehtäväni on ollut pitää kertoja elossa. Ja aika usea meistä alkaa lauseen sanoilla ”ja” tai ”mutta”.

On kuitenkin asioita, jotka tekisin toisin kuten kirjan koko ja kannet. Sen sijaan kansikuva on ”paras”.

” Afrikassa on paljon paikallisia rotuja. Niistä ei taida tulla maailmanmenestyksiä. Niillä on kyllä jonkinlaisia rotumääritelmiä, jotka sain etukäteen. Mutta silti – ole nyt sitten joku ekspertti niiden arvostelussa. Yritin käyttää järkeäni; hain tervettä koiran rakennetta, oikeannäköisiä linjoja, suoria raajoja ja sopivia kulmauksia. Ja sellaista päätä kuin rotumääritelmässä kuvailtiin.

Hassujakin sattui. Kehäsihteerin tyttärellä oli pieni ja ruma, vähän aggressiivinen villakoira. Se ei saanut hylättyä, mutta melkein. Kun sitten alettiin valita näyttelyn kauneinta koiraa, tuo pieni villakoira seisoi tytön kanssa mukana rivissä mukana. Sanoin kehäsihteerille, etten ole palkinnut sitä, se ei ole ’best of breed’. Kehäsihteeri kääntyi lempeästi hymyillen minuun päin ja totesi: ’Sinä et antanut, mutta minä annoin.’”

Kirjaa voi kysellä Ulkomuototuomarit ry:stä ja Showlinkistä.